Uutta inspiraatiota joogaan

Lämpöjooga kaksi kertaa viikossa on edellytys sille että pystyn tekemään näyttöpäätetyötä ja neulomaan. Vuoden päättymisen kunniaksi sijoitin uuteen, pirteän väriseen joogapyyhkeeseen. Kirja-alesta löytyi myös uusi joogakirja. Niitähän minulla on nyt liki velvollisuus hankkia kun kerran kouluttaudun ohjaajaksi! Oikeastihan tällaiset oheistarvikkeet ovat joogassa tarpeettomia, mutta kyllä niistä kieltämättä iloa ja inspiraatiota saa. Tänään menen testaamaan uutta joogapyyhettäni kahvakuulalämpöjoogaan!

Jouluinen sekasotku

Joulu lähestyy. Vietämme sen ensimmäistä kertaa omassa kodissamme. Meille tulee paljon jouluvieraita. Kuten näkyy, jouluvalmistelut ovat vähän vaiheessa. Ainut tavoitteeni tämän joulun suhteen on luoda leppoisa ja kiireetön tunnelma ja ennen kaikkea olla itse stressaamatta. Kuitenkin on mukavaa, jos on siistiä. Siivouksen ajoittaminen on lapsiperheissä tärkeää. Jos kolmen päivän päästä juhlitaan, siivous kannattaa suorittaa edeltävänä iltana, jotta vaikutus ehtii pysyä. Imuroida voi aikaisemminkin, eivät ne lapset sentään kovin paljoa pölyä eritä.

Toistaiseksi olen pysynyt tavoitteessani. Jotain on valmiina, esimerkiksi piparkakut, paketit ja joulukukka. Myös hetki sitten jumissa ollut sukkaprojektikin on edistynyt, enää puuttuu vain toinen sukka!

"Oletpas sinä taitava neulomaan!"

Neulominen on helppoa. Olen ihmetellyt, miksi joskus saan kuulla ihasteluja siitä, miten taitava olen neulomaan. Olenko oikeasti taitava, siinä mielessä että osaan jotakin vaikeaa? Vai onko se taitavuus jossakin muualla?

Ehkä teknisesti vaikein asia neulomisessa on nurja silmukka. Välttelen ohjeita, joissa niitä on paljon.
Oikea silmukka on helppo, samoin langankierto. Silmukoita on helppo neuloa yhteen ja kääntää, jolloin kavennukset onnistuvat kumpaankin suuntaan. Silmukoiden lisääminen pohjukkalangasta tai neuloen sama silmukka etu- ja takareunasta on myös helppoa. Pitsiä neuloakseen täytyy lisäksi hallita langankiero, joka on vielä helpompi kuin oikea silmukka. Palmikoissa silmukat jätetään odottelemaan apupuikoille työn eteen tai taakse, eli silmukat neulotaan hieman eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Siinäkään ei ole mitään sen monimutkaisempaa. Kirjoneuleissa haastetta tuo langanjuoksujen pitäminen sopivalla kireydellä. Lyhennetyt kerrokset mielletään ehkä hankaliksi, mutta niissä pitää oikeiden ja nurjien silmukoiden lisäksi hallita langan kiepsauttaminen käännöskohtaan silmukan ympäri. Silmukoiden luominen ja päätteleminen pitää osata mutta nekään eivät ole ylivoimaisia tekniikoita.

Vaikeinta neulomisessa minulle on ollut suljetun neuleen hallitseminen niin ettei puikkojen väliin tule löysää kohtaa. En ole vieläkään kunnolla oppinut tekniikkaa oikein. Sen sijaan olen oppinut kiertämään sen siirtämällä puikkojen vaihtumiskohtaa.

Monimutkaisempien neuleohjeiden seuraamisessa kyse on enemmänkin tarkkuudesta kuin taidosta. Sormikkaita en lähtisi neulomaan, en siksi että ajattelisin sen olevan liian vaikeaa vaan ennemminkin siksi, että tiedän sormien neulomisen olevan ihan tavattoman ärsyttävää pikkutarkkaa nyhräämistä. Niitä pitää lisäksi tehdä peräti kymmenen. Isotkaan neuleet eivät ole usein varsinaisesti vaikeita vaan ennemminkin työläitä.

Entä sitten englanninkielisten neuleohjeiden seuraaminen? Ne saattavat alkuun vaikuttaa salaperäiseltä koodikieleltä. Koodit kuitenkin aukeavat yllättävän lyhyen perehtymisen jälkeen. Loppujen lopuksi neule-englanti on yksinkertaisempaa kuin neulesuomi. Englannissa monille neuletermeille on vakiintuneet ilmaisut, suomeksi ne usein kirjoitetaan auki ja lopputulos jättää joskus tilaa monenlaisille tulkinnoille ja ennen kaikkea tulkitsematta jäämisille. Oiva apu neule-englannin haltuunottoon on Marjutin neulesanasto.

Neuloja tarvitsee ennen kaikkea rohkeutta kokeilla uusia tekniikoita ja luottamusta omiin kykyihin. Ne ovat paljon tärkeämpiä kuin taito. Hyvin vähäiselläkin taidolla pääsee neuloessa pitkälle kunhan kompensoi taidon puutetta riittävällä määrällä innostusta.

Junamatkan pituinen pipo

Koska jouduin palmikkosukkien kanssa pattitilanteeseen, tarvitsin junamatkaa varten pienen käsityön. Kriteereinä ohjeelle oli, että siinä on hieman haastetta jotta mkielenkiinto pysyy yllä, se on nopeatekoinen, mieluiten sellainen jota tarvitsee tehdä yksi kappale (tämä sulkee lapas- ja sukkaohjeet pois) ja siihen tarvitaan vain yhdenväristä lankaa. Novitan 7 veljestä -lehdestä löytyi mukava pitsipipon ohje. Pipo oli yllätävän vikkelä tehdä, siinä ei riittänyt enää väkerrettävää loppumatkalle. Onneksi oli lukemistakin mukana!

Kun silmukkamäärä ei täsmää

Sain vihdoin ahkeroitua palmikkosukkiin kantapään. Vasta kiilakavennuksissa huomasin, että kantapää on väärässä kohtaa. Purin kaiken. Nyt en tiedä miten sen saa oikeaan kohtaan oikealla silmukkamäärällä.

Hartiat ovat olleet kamalan jumissa pitkän aikaa. En ole ehtinyt joogata. Nukun huonosti. Töiden lisäksi on paljon oheisaktiviteettia. Pää ei toimi, neuleet on sekaisin, siksi tuo pöydällä oleva sekasotku sopii hyvin kuvastamaan tämän hetkisiä tunnelmia niin sukan kuin muunkin elämän kanssa.

Nyt: hengitystä, luopumista. En yritä väkisin ratkaista kantapääpulmaa nyt. Sillä ei ole kiire. Kiireellisempää on saada veri kiertämään päähän saakka ja levättyä. Sitten kantapääpulmatkin varmasti alkavat ratketa.

Tiedättekö mikä on pom pom?

Se oli meidän kuopuksen nimitys pallolle vähän ennen kuin hän oppi sanomaan pallo. Minä opin tänään, että pom pom on myös japanilainen lankapallo, joka esittää jotakin tai jossa on jokin kuvio. Kun kuvion rakentumista alkaa hahmottaa, voi loihtia vaikka minkälaisia pom pomeja. Minä aloitin simppelistä kukkakuviosta. Ohje löytyy täältä.

Työpaikan joulubrunssille osallistuakseen pitää tuoda itse tehty tai itse koristeltu joulupallo kuuseen. Minä vien tämän. Olisi sitä voinut enemmänkin siistiä, mutta inhoan kaikenlaista pikkutarkkaa säätämistä, ellei kyse ole teksteistä.

"Se on vain lankaa." Haaste neulojille!

Tänään silmiini osui järkyttäviä kuvia angorakanien kohtelusta. Kustannustehokkain tapa tuottaa angoravillaa on repiä kaneilta nahka ilman kivunlievitystä. Enpä osaa sanoa, miten suuri parannut tilanteeseen olisi tarjota pupuille kivunlievitys, ongelma on syvemmällä. Uskon, että tässäkin asiassa ongleman ytimenä on ahneus - kaikkien osapuolten intressinä on saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla - ja tuotantoketjun näkymättömyys. Svt:n, Kauppalehden ja ylen sivuilla on uutisointia aiheesta.

Haastan kanssaneulojat tiedustelemaan lankakaupastaan, millainen on heidän valikoimassaan olevan angoralangan alkuperä ja mitä he aikovat tehdä, mikäli tuotannossa ilmenee kanien epäeettistä kohtelua.

On helppo ajatella, ettei langantuotannossa ole eläineettisiä ongelmia, langoissa käytettäviä kuituja kun saadaan elävistä, ei kuolleista eläimistä. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että langantuotannossa käytettäviä eläimiä kohdellaan asiallisesti. Neulominen on entistäkin mukavampaa kun voi olla varma siitä, ettei kenenkään ole tarvinnut kärsiä sen eteen, että minä saan ajanvietteeksi taiteilla pehmoisen pipon.

Mitä jos lankavarastosta sattuukin löytymään lankoja, joita ei tämän jälkeen huvitakaan neuloa? Yksi vaihtoehto on neuloa niistä jotakin mukavaa, myydä tekemänsä neule ja lahjoittaa saamansa rahat valitsemalleen hyväntekeväisyysjärjestölle.

Itse tiedustelin asiaa Titityyltä, josta usein ostan lankoja. Titityyllä on valikoimassaan Rowanin angora hazea. Sain pikaisen vastauksen, jonka mukaan kyseinen lanka on eettisesti tuotettua eikä kaneja vahingoiteta vaan karva saadaan kampaamalla ja leikkaamalla hellästi. Onneksi on lankakauppoja, joista voi hyvillä mielin ostaa lankansa!

The answer is in silence

Aloin tehdä palmikkosukkia Roosa nauha -sukkalangasta. Jos haluan ohjeen mukaiset pitkähkövartiset sukat, lanka ei tule riittämään. Mitä teen? Tilaan heti lisää lankaa? Sovellan vartta lyhemmäksi? Miten? Neulon jalkaterän erivärisestä langasta? Tuleeko siihenkin mallineuletta vai pelkkää sileää?

Yogi-teepussin mietelauseesta löytyi tähänkin pulmaan osuva ratkaisu: the answer is in silence. Kaikkea ei tarvitse ratkaista ennen kuin itse ongelma on ajankohtainen. Jos ajatukset pyörivät häiritsevissä määrin yllä kuvatunlaisten näennäisten ongelmien ympärillä, hyvä ratkaisu siihen on säännöllinen hiljentyminen. Kun istuu paikallaan hiljaa vaikkapa kymmenen minuuttia seuraten ajatuksiaan mutta lähtemättä niihin mukaan, voi ajan mittaan oppia jotain tärkeää ajatusten luonteesta. Mikä parasta, hiljentymisen ollessa säännöllistä hiljaisuus ikään kuin kulkee mukana ja koko oleminen on leppoisampaa.

Huono lanka ja vähän villan alkuperästä

Tämän viikon blogihaasteena oli "kammotukset pois kaapin perältä". Tarkoituksena oli tehdä jotain sellaisista langoista, jotka eivät ole kutsuneet tekemään itsestään mitään, tai hankkiutua niistä eroon. Ajattelin, etten osallistu haasteeseen: minä teen lankaostokset harkiten.

Sotilaskotisukkia tehdessäni lanka loppui viimemetreillä, tai kirjaimellisesti viimeisellä metrillä. Etsin varastoistani, olisiko minulla jotain harmaata lankaa jolla voisin sukat viimeistellä. Onneksi löysin joskus Lankamaailmasta kaupan päälle saamaani harmaata sukkalankaa. Olin valinnut juuri tämän langan kaupanpäällisiksi, koska pidän harmaista perussukkalangoista. Mutta Rintalantilan käsinkehrätyn luomusukkalangan jälkeen tämä lanka tuntuikin ihan kammottavalta. Lanka on karkeaa ja hapsottavaa. Jostain luin, että halpislangat on tehty kehräämöiden lattialta lakaistusta villasta.

Kuten muissakin hankinnoissa, lankaostoksissakin on paikallaan miettiä lankansa ja etenkin siihen käytetyn villan alkuperää. Ullassa on artikkeli lankaostosten etiikasta. Etenkin villalankoja valittaessa olisi hyvä käyttää hetki sen miettimiseen, millaisissa oloissa villan tuottanut lammas on elänyt. Kotimaisesta villasta tehtyjä villalankoja voi hyvillä mielin ostaa: rahat menevät pienyrittäjille ja villaa tuottavista lampaista pidetään hyvää huolta. Pehmoisia merinovillalankoja valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei villantuotannossa ole käytetty kivuliasta mulesing-menetelmää, jossa lampaalta poistetaan häntä ja osa takapuolen ihosta sen ehkäisemiseksi, etteivät kärpäset munisi merinolampaan poimuiseen peffaan.
En kuitenkaan vastusta tätä Lankamaailmasta saatua lankaa. Mikä olisikaan sen ekologisempaa kuin käyttää ne lattialta löytyvät roskavillat langantekemiseen, jota vieläpä saa ilmaiseksi? Olen käsityöasioissa sen verran laatutietoinen että en halua huonosta langasta tehdä mitään. Siispä nämä langat menevät johonkin joulukeräykseen, kunhan löytyy sopiva.

Sotilaskotisukat eli perusasioiden äärellä

Saatuani muutaman näperrysneuleprojektin valmiiksi teki hyvää ottaa työn alle neuletyö, jota tehdessä ei tarvitse seurata ohjetta eikä sen paremmin juuri ajatellakaan. Inspiraationlähteenä malliin toimi Sotilaskotisukat. Kantapään aloitin ohjeesta poiketen niin että odottamassa olevien silmukoiden reunoihin jäi kummallekin puolelle yksi nurja silmukka - näin sukista tulee symmetrisetä. Kantapää on vahvistettu, Kärkeen tein leveät nauhakavennukset. Ensin neuloin yhden kerroksen oikeaa, sen jälkeen tein kavennukset joka toinen kerros kunnes kavennuskerroksen jälkeen silmukoita oli jäljellä 28, sen jälkeen tein kavennukset joka kerros, kunnes jäljellä oli 16 silmukkaa. Kärjen silmukoin umpeen.

Lankana on Rintalan tilan sukkalanka (180 m /100 g). Ostin langan pari vuotta sitten kädentaitomessuilta. Se oikein huusi saada päästä muotoutumaan perusvillasukiksi. Lanka on käsittelemätöntä luomuvillaa, jonka lämpimyys ja kosteudenimemiskyky ovat vyötteen mukaan tallella. Siitä huolimatta sukat kestävät 40 asteen konepesun villapesuohjelmalla.

Lanka melkein riitti! Jos lankaa olisi ollut metrin enemmän, se olisi riittänyt. Nyt toisen sukan kärjen kaksi viimeistä riviä on tehty eri langasta (vieläpä aika huonosta sellaisesta mutta siitä lisää myöhemmin).

 Uutena juttuna tässä projektissa oli tekniikka: tein sukat magic loopilla eli sukkapuikkojen sijaan käytin pitkää pyöröpuikkoa. Magic loopilla neulominen osoittautui alkuvaikeuksien jälkeen sukkapuikkoneulontaa meditatiivisemmaksi. Ei tiuhojaa puikonvaihtoja eikä varsinkaan niitä putoilevia puikkoja. Neule on helppo ottaa mukaan pelkäämättä puikkojen putoamista. En tiedä, onko KnitPron sukkapuikkosetilleni enää tämän jälkeen käyttöä.

Totorolapaset

En tykkää ohuilla puikoilla näpertämisestä. Siitä huolimatta ryhdyin kuluttamaan ohuita jämälankoja tekemällä niistä kirjoneulelapaset tyttärelleni. Väkersin hanskoja kaksi ja puoli kuukautta, välillä saattoi olla parinkin viikon tauko. Pitkällisestä keskeneräisyydestään huolimatta tämä projekti ei missään vaiheessa mitenkään kaihertanut. Kyse oli kuitenkin pienestä projektista joka kyllä tulee valmiiksi kun siihen vain ryhtyy. Lankana on Louhittaren Luolan Väinömöinen (lila) ja Lemminkäinen (keltainen), ohjeena Brellan Norwegian Totoro Mittens.

Mitä teettekin tehkää se täydestä sydämestä

Tämä nyt ei ole neuleasiaa, mutta jotenkin tämä kuuluu minusta juuri tänne. Käyn aina silloin tällöin omaksi ilokseni Minttumaan nettikaupassa ihastelemassa kauniita käsitöitä. Kerran huomasin siellä vanhasta hopealusikasta tehdyn riipuksen, johon oli kaiverrettu teksti: "Mitä teettekin tehkää se täydestä sydämestä."

Riipuksen teksti muistui mieleen usein tilanteissa, joissa huomasin toimivani vain pintapuolisesti. Teksti rohkaisi kokeilemaan, miltä tekeminen tuntuisi jos sen tekisikin niin että ajatus ja sydän ovat mukana. Ajatuksella ja sydämestä toimiminen tuo lisää syvyyttä elämään ja herkistää näkemään asioita, jotka muuten olisivat päässeet huomaamatta lipumaan ohi. Muistuttaakseni tästä itseäni tilasin riipuksen.

Sateenkaaritossut suomuvarrella

Aina silloin tällöin sitä törmää neuleohjeisiin joita on ihan pakko päästä kokeilemaan vaikka muita töitä olisi kesken ja käsitöiden tekemiseen käytettävissä oleva aika olisi hyvin vähäistä. Tällä kertaa minulle kävi näin  vieläpä virkkausohjeen kanssa. Virkkaaminen on minusta työläämpää kuin neulominen. Se rasittaa vartaloa epäsymmetrisesti: melkein kaikki kuormitus tulee oikeaan ranteeseen ja säteilee sieltä oikeaan olkapäähän, lapaan ja hartiaan. Siitä huolimatta krokotiilivirkkausta piti kokeilla. Alusta asti oli selvää, että nämä tossut kerta kaikkiaan täytyy tehdä nimenomaan sateenkaaren värisestä 7 Veljeksestä. Vaikka kyseisen värin valmistus onkin lopetettu, onnistuin saamaan itselleni sitä yhden kerän.

Ohjeena oli Bonita Patternsin Crocodile Stitch Boots. Vastaava ohje löytyy netistä myös Suomen kielellä ja ilmaiseksi, mutta hankkimalla ns. virallisen ohjeen sain samalla tutustua virkkausenglantiin, joka osoittautui yhtä helpoksi omaksua kuin neule-englantikin. Orjallisesti en ohjetta kuitenkaan noudattanut.

Suomuvirkkaus oli myös nopeaa omaksua. Ideana siinä on, että ensin virkataan kerros v-silmukoita ja suomut virkataan joka toiseen v:hen tekemällä ensin v:n oikeaan reunaan sopiva määrä pylväitä, sitten yksi ketjusilmukka väliin ja v:n vasempaan reunaan sama määrä pylväitä. Seuraavalla kerroksella suomut virkataan edellisellä kerroksella väliin jääneiden v:iden kohdalle.

Tein tossut tyttärelleni. Hän piti kovasti lopputuloksesta: valmiit tossut saatuaan hän piti niitä jalassa lopun päivää, ja olisi nukkunutkin ne jalassa ellei jaloille olisi tullut liian kuuma.

Taikasilmukka

Tämän viikon blogihaasteena oli kokeilla jotakin uutta. Ajattelin etten jaksa keksiä mitään uutta kokeiltavaa enkä jaksa osallistua. Sattumoisin samaan aikaan kaverini otti puheeksi magic loop -tekniikan. Magic loop on vaihtoehto sukkapuikoille. Sukka (tai vastaava sukkapuikoilla suljettuna neuleena neulottava) neulotaan silmukaksi kiepsautetulla pitkällä pyöröpuikolla, ja samalla pyöröpuikolla voi samaan aikaan neuloa kummankin sukan.


Alkuun pääsin Ullan ja Marplen kuvallisilla ohjeilla, ja lopullisen valaistumisen tekniikan toiminnan suhteen koin Garnstudion sivuilta löytynyttä videota katsoessani. Hieman ajatustyötä uusi tekniikka vaati, mutta yllättävän helposti se lähti sujumaan! En vielä tiedä, teenkö vastedes sukat magic loopilla vai edelleen perinteisesti sukkapuikoilla, mutta ehkä tämän sukkaparin neulottuani olen muodostanut vankemman mielipiteen tekniikan suhteen. Seuraavaksi kokeilen sitten kahden sukan neulomista yhtä aikaa! Nyt en jaksanut siihen ryhtyä - se olisi joko vaatinut kaksi lankakerää tai luottamuksen siihen, etteivät langat mene sekaisin vaikka neuloo samaa kerää kummastakin päästä.

Rauha

Neulominen rauhoittaa, mutta neulomisesta innostuneen on myös helppo menettää mielenrauhansa. On niin paljon houkuttelevia lankoja ja kutsuvia ohjeita, ja kuitenkin neulomiseen käytettävissä oleva aika on rajallista. Helposti oma lankavarasto karttuu turhan suureksi. Itse en näe suurta neuleohjevarastoa potentiaalisena ahdistuksen lähteenä. Samoin kuin keittokirjoja, niitä on ilo selailla vaikkei olisi aikomustakaan tehdä niistä mitään.

Jos oma lankavarasto tuntuu liian suurelta, voi olla hyvä päätös olla hetkeen hankkimatta uusia lankoja ja neuloa pois niitä jo olemassa olevia. Uusien lankojen ostaminen saattaa joskus toimia terapiana ja lohtuna, mutta kannattaa olla tarkkana, tuoko se rauhaa vai viekö se ennemminkin pois tasapainosta. Tarpeelliset lankaostokset ovat toki asia erikseen. Raja sen välillä, milloin lankaostos on tarpeellinen ja milloin ei, on kuitenkin hyvin häilyvä. Eikä lanka ole välttämättä turha, vaikka se olisi ollut jo vuosia varastossa, jos siihen vain liittyy visio siitä, mitä siitä vielä joskus saattaa tulla.

Mitä langan määrällä olikaan tekemistä rauhan kanssa? Mielenrauhassa on lopulta kyse siitä, että  on sopusoinnussa vallitsevan tilanteen kanssa. Jos lankoja on omasta mielestä liikaa, niitä kannattaa pyrkiä vähentämään tai sitten hyväksyä tilanne. Lankoja on. Ne ovat lankoja, eivät osa minua.

Loppuun tähänkin yhteyteen sopiva lainaus Serafim Seppälältä: "Hengellinen kasvu on kasvamista ulos kaikesta siitä, mihin ei kannata sitoa omaa olemistaan ja identiteettiään." Miksi tavoitella hengellistä kasvua, etenkin jos sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, joille kaikenlainen hengellisyyteen viittaava särähtää pahasti korvaan? Oma vastaukseni on, että se tuo rauhan, auttaa näkemään asiat niinkuin ne ovat ja luo tasapainon oman itsen ja ympäristön välille. Sitä varten ei ole pakko luopua mistään, edes niistä langoista. Siihen riittää sen hyväksyminen, että nyt on näin. Siihen voi myös käyttää apunaan jotakin itselle mieluista tekemistä, esimerkiksi joogaa tai neulomista.

Rakkaus

Facebookin käsityöblogiryhmän blogihaasteena oli kirjoittaa viikon ajan 1-7 blogimerkintää seuraavista aiheista: voima, ilo, rauha, hiljaisuus, lepo, valo ja rakkaus. Kaikista muista termeistä minulla oli heti jonkinlainen kutina, mitä niistä kirjoittaisin, mutta rakkaus tuotti vaikeuksia. Neulominen on minulle kovin henkilökohtainen asia, sellainen jota teen vain itseäni varten (silloinkin kun neulon jollekin toiselle).

Miten rakkaus liittyy neulomiseen? Rakkaus on toista ihmistä kohti ojentuvaa kun taas neuloessa saa kätkeytyä omaan itseen. Neulomiseen käyttämäni ajan voisin käyttää myös olemalla läsnä rakkaille ihmisille. Voinko sanoa rakastavani neulomista? Mikä neulomiseen kohdistuvassa rakkaudessa on samaa kuin vaikkapa lapsiini kohdistuvassa rakkaudessa? Voiko jotakin tekemistä rakastaa samalla tavalla kuin ihmistä? Neulomista rakastan, koska se antaa jotakin minulle. Lapsiani en voisi lakata rakastamasta vaikka he ainoastaan kuluttaisivat minua. Kyse ei pelkästään ole rakkauden määrällisissä eroissa. Myös rakkauden sävy on erilainen.

Amigurumien näpertäminen on minusta suureksi osaksi kuluttavaa, vaikka lopputulos onkin söpö. Rakkailleni teen toisinaan niitäkin.

Tämän kaverin virkkasin tyttärelleni kaksi vuotta sitten. Pingviini on edelleen hänelle rakas.

Ilo

Neulominen luo iloa.

Iloa tuottaa:

• kauniit langat
• silmää miellyttävä lopputulos
• hyvät työvälineet
• tietysti myös se neulominen itsessään, silloin kun se sujuu jouhevasti
• neuleiden antaminen lahjaksi
• lahjaksi annettujen käsitöiden näkeminen ahkerassa käytössä

Näin äitinä saan huomata usein, miten myös tyttäreni iloitsee kauniista langoista, etenkin jos teen niistä jotain hänelle. Ja voi sitä riemua, jonka valmistunut käsityö saa lapsessa aikaan! Neuleprojektin seuraaminen lisää myös lapsen kärsivällisyyttä. Tilaustöitä alan harvoin tehdä saman tien, ja ne harvoin valmistuvat ihan viidessä minuutissa, jolloin saan usein ensimmäistä kertaa vastata kysymykseen, onko se jo valmis. Olen sanonut, että alan tehdä tilaustöitä vasta sitten kun minulla itselläni on sellainen olo. Haluan, että projekti tuottaa iloa myös itselleni. Ideoiden puuteeseen käsityöharrastus ei pääse kaatumaan. Tyttäreni on laittanut amigurumikirjaan valmiiksi kirjanmerkit kaikkien niiden amigurumien kohdalle, jotka hän toivoo minun itselleen tekevän:

Lepo

Neulominen voi olla lepoa mielelle. Kun käsillä on jotakin sopivan yksitoikkoista tekemistä, voi antaa ajatusten rauhassa asettua ja kotiutua hetkeen. Tähän tarkoitukseen paras valinta on sellainen malli, jota tehdessä ei tarvitse seurata ohjetta. Minusta rentouttavinta on neuloa worsted-paksuista lankaa. Silloin puikot istuvat hyvin käteen eikä homma mene näpertelyksi. Kun hakee neulomishetkestä lepoa, kannattaa monimutkaisemmat kirjo-, palmikko- tai pitsineuleet jättää odottamaan.

Tämä vyyhti valkoista 7 veljes -lankaa ja nelosen bambupuikot houkuttavat neulomaan jotakin yksinkertaista ja rentouttavaa. Tämä lanka ilmiselvästi haluaa muotoutua sukiksi, ehkäpä siksi valitsin kuvaan kaveriksi nimenomaan sukkapuikot.

Hiljaisuus

Joskus maltan nauttia hiljaisuudesta ilman silmukoita. Se kirkastaa mielen.

Valo

Kesän kirkas, paahtava aurinko ei inspiroi neulomaan, ei vaikka siinä erottaisi silmukat hyvin. Sen sijaan raikas, hämärä syksyinen ilma suorastaan huokuu innoitusta. Tunnelmallisinta on neuloa kun ulkona on hyinen sää, kakluunissa räiskyy tuli, kynttilä luo pehmeää valoa ja on hiljaista. Lapsiperheessä se on harvinaista ylellisyyttä ja ehkä siksi vaikutuskin on lumoavan rauhoittava.

Neuloessa kunnon valo on kaikesta tunnelmoinnista huolimatta tärkeää.Tunnelmallisin on seinään suunnattu spotti. Käytännön syistä se on kuitenkin usein suunnattu käsäityöhön tai neuleohjeeseen.

Kuva on lavastettu. Meidän olkkarin pöytä ei yleensä ole näin tyhjä, ja kynttilää olen polttanut siinä kerran aikaisemmin, viettäessäni flunssatoipilaspäivää. Vielä en paljasta, mitä on työn alla sateenkaaren värisestä langasta.

Voima

Viimeksi kirjoitin kiireestä. Miten neulomisajan puute kertoo jotain elämänrytmistä silloin, kun neulomisajalle olisi tarvetta. Olisi liian yksinkertaistettua kysyä, viekö neulominen voimaa vai antaako se sitä, sillä siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Sen sijaan voi olla hyödyllistä miettiä neulomisen ja kaiken muunkin mieluisaksi mieltämänsä tekemisen suhteen, missä tilanteissa se antaa voimaa ja missä tilanteissa taas kuluttaa.

Olen järjestelmällinen ihminen ja pidän otsikoiduista listoista. Ne eivät ainoastaan luo illuusiota siitä, että asiat oikeastikin olisivat järjestyksessä, vaan ne saavat aikaan järjestystä. Siispä laadin listan vastaukseksi edellä esittämääni kysymykseen.

Tilanteita, joissa neulominen vie voimia:

• Ulkoinen kiire tai pakko. Tämän vuoksi otan vain harvoin tilauksia vastaan
• Sisäinen kiire tai pakko. Kiukulla neulomisesta ei tule mitään, ja neulominen on lähtökohtaisessti hidasta puuhaa
• Kun hartiat tai ranteet ovat liian jumissa. Siksi suosittelen neulojille lämpöjoogaa tai kuntosaliharjoittelua.
• Kun joutuu purkamaan liian monta kertaa.
• Kun joutuu keskeyttämään neulomisen.
• Kun silmukat eivät asetu niinkuin pitäisi.

Tilanteita, joissa neulominen antaa voimia:

• Kun saa neuloa rauhassa.
• Kun neuletyö ja mieli etenevät samaa vauhtia.
• Kun pitää keskittyä. Jotain yksinkertaista neuloessani jaksan istua pitkiä aikoja paikallani ja keskittyä kuuntelemaan esimerkiksi luentoa. On vääryys että luennolla neulomiseen suhtaudutaan joskus nuivasti. Toki puikkovalinnassa pitää ottaa muut huomioon: bambupuikot eivät pidä häiritsevää kilinää.
• Kun kaipaa rauhoittumista ja on hetki aikaa hengähtää.

Tilanne nyt:

• Tämänhetkistä elämäntilannettani leimaa kiire. Vaatii taitoa ja valppautta pitää neulomisen määrä sopivana.
• Neulomisaikaa on lähinnä iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Neulominen kilpailee tällä hetkellä mielenkiintoisen kirjan lukemisen kanssa. (Luettavana on joogaohjaajaopiontoihin kuuluva Paramahansa Yoganandan Joogin elämäkerta. Vaikka kirja on aikamoinen tiiliskivi, se on mukavasti kirjoitettu eikä ollenkaan raskasta luettavaa. Suosittelen!)

Kun ei vaan ehdi.

Syyskuu vierähti puikkoihin koskematta. Aina ei ole pakko neuloa, ei vaikka neule olisi keskenkin. Neulomisella ei ole kiire. Mutta jos kuluu liian pitkä aika niin, ettei vain ehdi, alkaa kaivata neulomista. Etenkin, jos syynä neulomattomuuteen kerta kaikkiaan on se, ettei sille ole aikaa, sille alkaa olla kova, kova tarve. Niinpä ilahduin, kun eteen sattui viikonloppu, jolle ei oltu varattu kauheasti tekemistä. Nyt minä saan hetken neuloa, pitkästä aikaa! Mutta kuinka kävi. Aika kului jälleen muuhun, tärkeämpään. Siivoamiseen, pyykinpesuun, ruuanlaittoon, lastenhuoltoon. Alkoi kiukuttaa. Väkisin sain illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen väkerrettyä lapasenvartta kokonaisen sentin. Se ei ole sellaista kunnon neulomista, joka laittaa maailman järjestykseen ja rentouttaa mielen. Se on jääräpäistä suorittamista. Mutta se kertoo myös siitä että on peiliinkatsomisen paikka. Jotain on syytä elämälleen tehdä, jos on koko ajan niin kiire, ettei ehdi pysähtyä edes viideksi minuutiksi neulomaan.

Tässä viikonlopun aikaansaannokseni. Lankojen laatua ja neulottavaa mallia en vielä paljasta.

Roosa nauha -päivä

Olen langanostolakossa. Jos sängyn alla on iso muovilaatikollinen lankoja, ei välttämättä tarvitse uusia. Mutta jos tarjolle tulee herkullisen värisiä ja laadukkaita lankoja, joiden tuotto vieläpä menee hyvään tarkoitukseen, voi lankalakosta tinkiä. 4.10. vietetään valtakunnallista Roosa nauha -päivää. Posti kiikutti juuri sopivasti edeltävänä päivänä neljä vyyhtiä Roosa nauha -sukkalankoja ja sukkaohjekuvaston täynnä inspiroivia ohjeita. Koko syyskuu meni neulomatta - työnteko ja lastenhoito rajoittaa harrastuksia. Mutta jospa näistä saisi jotain vaikkapa pukinkonttiin? Roosa nauha -lankoja ja sukkaohjekuvaston voi tilata täältä.

Ensimmäiset villasukat

Ensimmäiset villasukat neuloin yläasteella käsityötunnilla. Ne sai suunnitella itse. Neulomisintoa ei silloin oikein piisannut, joten onneksi sukkaneuleen sai viedä kotiin ja tehdä sitä siellä - ja ovelimmat antoivat sen äidille tehtäväksi. Sukissa näkyy hyvin ero minun harjaantumattoman neulojan ja äidin harjaantuneen neulojan käsialan välillä. Kaikesta huolimatta pidin näitä sukkia paljon niiden tultua valmiiksi. Sitten ne jossain vaiheessa hukkuivat johonkin, ja vasta viimeisimmän muuton myötä ne putkahtivat jälleen esiin. Aluksi katselin iitä ihan vain kuriositeettina, mutta ovatpa ne päässeet jälleen käyttöönkin aika usein. Ja toimivat villasukat ne ovat edelleen. Lankana on 7 veljestä.

Näiden villasukkien jälkeen meni pitkä aika ennen kuin taas innostuin neulomisesta. Syynä ei ollut niinkään huonot kokemukset neulomisesta vaan ennemminkin kiinnostuksen ja inspiraation puute. Inspiraatiota neulomiseen on nykyään paremmin saatavilla: lankavalikoima on kutkuttava puhumattakaan neuleohjeiden mielikuvituksellisuudesta. Ravelry on loistava paikka koukuttaa itsensä neulomiseen - siellä voi selailla neuleohjeita, lankoja, eri neuleohjeisiin sopivia lankoja ja eri lankoihin sopivia neuleohjeita.

Raitalapaset

Raitasukista jäi lankaa jäljelle sen verran että päätin jatkaa samoilla langoilla raitaneuleen neulomista. Tällä kertaa puikoilta syntyivät lapaset. Ohjeen sovelsin peruslapasten ohjeesta langalle sopivaksi. Jotain neuletaitojen kehittymisestä kertoo se, että kykenen jo ohjeita vapaasti soveltamalla saamaan aikaan käyttökelpoisia neuleita.

Lanka: Noro Kureyon Sock, Noro Silk Garden Sock. Pienet nyssäkät riittävät.

Koko: XS

Välineet: Sukkapuikot 2 mm ja 2,5 mm tai käsialan mukaan, päättelyneula

Tiheys: 10 x 10 cm = 28 s, 44 krs

Resori: 

Luo 2 mm puikoilla 48 s. Neulo 2o2n joustinta 24 krs.

Peukalokiila

Vaihda työhön 2,5 mm puikot. Neulo 1 krs oikeaa, vaihda väri. Neulo 3 krs oikeaa ja aloita peukalokiila (lisäykset on tärkeä aloittaa juuri tässä kohden jotta peukalokiila loppuu samaan aikaan) kun 2. puikolla on jäljellä 4 silmukkaa. Tee ensimmäinen lisäys silmukoiden välisen langan etureunasta 2 o, tee toinen lisäys välilangan takareunasta (Oikean käden lapasessa aloita tee lisäykset samaan tapaan 3. puikon 2. silmukan jälkeen). Neulo lisäysten jälkeen yksi kerros ja vaihda väri. Vaihda väriä vastedeskin neljän kerroksen jälkeen. Tee lisäykset joka kolmas rivi kunnes kiilan silmukoita on 14, neulo vielä yksi kerros raita loppuun. Jätä kiilasilmukat langalle odottamaan. Seuraavalla kerroksella luo kaksi silmukkaa kiilan kohdalle. Jos haluat lapasista yhteneväiset, katkaise langat ja ota peukaloa varten talteen pienet pätkät niitä.

Kärkikavennukset

Kärkikavennukset aloitetaan kun lapanen peittää etusormen. Jos neuloo tällä silmukkamäärällä, kärkikavennukset kannattaa aloittaa sopivan raidan 3. rivillä. Sillä tavoin viimeiseenkin raitaan tulee neljä riviä. Näissä lapasissa aloitin kavennukset 9. kontrastiraidassa. Tee kavennukset joka kerros kunnes silmukoita on jäljellä 8; lopuksi pujota neulan avulla lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Peukalo

Peukaloa varten poimi odottamaan jätetyt 14 silmukkaa, luodut kaksi silmukkaa ja näiden molemmilta puolilta vielä yhteensä kaksi silmukkaa jos tuntuu että peukusta tulee muuten liian kaponen. Yhteensä peukkusilmukoita on siis 18, silmukat jaetaan kolmelle puikolle. Tällä silmukkamäärällä neulottaessa kärkikavennukset kannattaa aloittaa sopivan raidan viimeisellä rivillä - siten raidat menevät tasan. Kärkikavennukset tehdään neulomalla kunkin puikon kaksi viimeistä silmukkaa yhteen kunnes silmukoita on jäljellä 3, lopuksi pujota neulan avulla lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Raitasukat

Neuloessa mieli rauhoittuu. Silmukka silmukalta syntyy jotain kaunista. Parhaimmillaan hitaasti ja mieltä rauhoittaen lopputuloksen ollessa toissijaista mutta toisinaan myös kiireellä kun jotain pitää valmistaa tilauksesta tai tarpeeseen jopa ilman inspiraatiota. Toisinaan silmukat vaativat purkamista syntyäkseen uudelleen asettuen entistä paremmin oikeille kohdilleen.

Muutimme heinäkuussa. Jooga ei riittänyt enää mielen nollaamiseen vaikka tärkeä osa sitä olikin, sen sijaan tuntui, että stressin purkamista edesauttaisi raitasukkien neulominen Norosta. Noron neulominen on itsessään terapeuttista, saa seurata kauniisti käsinvärjättyjen lankojen sävyjen hidasta vaihtumista. Jokainen silmukka on erilainen. Tällöin kaikki sileää neuletta monimutkaisempi on tarpeetonta. Raitasukissa saa lisäksi seurata kahden kauniin langan sävyjen lomittumista toisiinsa yllätyksellisellä tavalla. Näissä sukissa vihreänsävyinen lanka on Noro Kureyon Sockia, punasävyinen hieman paksumpaa Noro Silk Garden Sockia.

Missä vaiheessa sitä noudattaa jotakin sukkaohjetta ja missä vaiheessa ohjeen soveltaminen muuttuu omaksi ohjeeksi? Inspiraation lähteenä toimi Faith AD:n ohje Noro Stripey Socks (löytyy googlaamalla), mutta minun sukissani on eri määrä aloitussilmukoita, eri pituinen resori, eri mallinen varsi ja kantapää. Aloitin luomalla 2 mm puikoilla 56 silmukkaa, neuloin resoria kuusi riviä, vaihdoin 2,5 mm puikkoihin ja aloitin sileän neuleen, jossa ensimmäisen raidan aikana lisäsin neljä silmukkaa seuraavasti:

r1: 1o, lisää yksi silmukoiden välisestä langasta, neulo ainaoikeaa kunnes jäljellä on 2s, lisää yksi, 1o
r2: neulo
r3: 2 o, lisää yksi, neulo kunnes jäljellä on 3 s, lisää yksi, 1o.
r4: neulo

Näin silmukkamääräksi tulee 60. Varren toiseksi viimeisessä raidassa kavensin silmukat taas vastaavalla tavalla 56:een. Kantapää on yksinkertainen.