Uutta inspiraatiota joogaan

Lämpöjooga kaksi kertaa viikossa on edellytys sille että pystyn tekemään näyttöpäätetyötä ja neulomaan. Vuoden päättymisen kunniaksi sijoitin uuteen, pirteän väriseen joogapyyhkeeseen. Kirja-alesta löytyi myös uusi joogakirja. Niitähän minulla on nyt liki velvollisuus hankkia kun kerran kouluttaudun ohjaajaksi! Oikeastihan tällaiset oheistarvikkeet ovat joogassa tarpeettomia, mutta kyllä niistä kieltämättä iloa ja inspiraatiota saa. Tänään menen testaamaan uutta joogapyyhettäni kahvakuulalämpöjoogaan!

Jouluinen sekasotku

Joulu lähestyy. Vietämme sen ensimmäistä kertaa omassa kodissamme. Meille tulee paljon jouluvieraita. Kuten näkyy, jouluvalmistelut ovat vähän vaiheessa. Ainut tavoitteeni tämän joulun suhteen on luoda leppoisa ja kiireetön tunnelma ja ennen kaikkea olla itse stressaamatta. Kuitenkin on mukavaa, jos on siistiä. Siivouksen ajoittaminen on lapsiperheissä tärkeää. Jos kolmen päivän päästä juhlitaan, siivous kannattaa suorittaa edeltävänä iltana, jotta vaikutus ehtii pysyä. Imuroida voi aikaisemminkin, eivät ne lapset sentään kovin paljoa pölyä eritä.

Toistaiseksi olen pysynyt tavoitteessani. Jotain on valmiina, esimerkiksi piparkakut, paketit ja joulukukka. Myös hetki sitten jumissa ollut sukkaprojektikin on edistynyt, enää puuttuu vain toinen sukka!

"Oletpas sinä taitava neulomaan!"

Neulominen on helppoa. Olen ihmetellyt, miksi joskus saan kuulla ihasteluja siitä, miten taitava olen neulomaan. Olenko oikeasti taitava, siinä mielessä että osaan jotakin vaikeaa? Vai onko se taitavuus jossakin muualla?

Ehkä teknisesti vaikein asia neulomisessa on nurja silmukka. Välttelen ohjeita, joissa niitä on paljon.
Oikea silmukka on helppo, samoin langankierto. Silmukoita on helppo neuloa yhteen ja kääntää, jolloin kavennukset onnistuvat kumpaankin suuntaan. Silmukoiden lisääminen pohjukkalangasta tai neuloen sama silmukka etu- ja takareunasta on myös helppoa. Pitsiä neuloakseen täytyy lisäksi hallita langankiero, joka on vielä helpompi kuin oikea silmukka. Palmikoissa silmukat jätetään odottelemaan apupuikoille työn eteen tai taakse, eli silmukat neulotaan hieman eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Siinäkään ei ole mitään sen monimutkaisempaa. Kirjoneuleissa haastetta tuo langanjuoksujen pitäminen sopivalla kireydellä. Lyhennetyt kerrokset mielletään ehkä hankaliksi, mutta niissä pitää oikeiden ja nurjien silmukoiden lisäksi hallita langan kiepsauttaminen käännöskohtaan silmukan ympäri. Silmukoiden luominen ja päätteleminen pitää osata mutta nekään eivät ole ylivoimaisia tekniikoita.

Vaikeinta neulomisessa minulle on ollut suljetun neuleen hallitseminen niin ettei puikkojen väliin tule löysää kohtaa. En ole vieläkään kunnolla oppinut tekniikkaa oikein. Sen sijaan olen oppinut kiertämään sen siirtämällä puikkojen vaihtumiskohtaa.

Monimutkaisempien neuleohjeiden seuraamisessa kyse on enemmänkin tarkkuudesta kuin taidosta. Sormikkaita en lähtisi neulomaan, en siksi että ajattelisin sen olevan liian vaikeaa vaan ennemminkin siksi, että tiedän sormien neulomisen olevan ihan tavattoman ärsyttävää pikkutarkkaa nyhräämistä. Niitä pitää lisäksi tehdä peräti kymmenen. Isotkaan neuleet eivät ole usein varsinaisesti vaikeita vaan ennemminkin työläitä.

Entä sitten englanninkielisten neuleohjeiden seuraaminen? Ne saattavat alkuun vaikuttaa salaperäiseltä koodikieleltä. Koodit kuitenkin aukeavat yllättävän lyhyen perehtymisen jälkeen. Loppujen lopuksi neule-englanti on yksinkertaisempaa kuin neulesuomi. Englannissa monille neuletermeille on vakiintuneet ilmaisut, suomeksi ne usein kirjoitetaan auki ja lopputulos jättää joskus tilaa monenlaisille tulkinnoille ja ennen kaikkea tulkitsematta jäämisille. Oiva apu neule-englannin haltuunottoon on Marjutin neulesanasto.

Neuloja tarvitsee ennen kaikkea rohkeutta kokeilla uusia tekniikoita ja luottamusta omiin kykyihin. Ne ovat paljon tärkeämpiä kuin taito. Hyvin vähäiselläkin taidolla pääsee neuloessa pitkälle kunhan kompensoi taidon puutetta riittävällä määrällä innostusta.

Junamatkan pituinen pipo

Koska jouduin palmikkosukkien kanssa pattitilanteeseen, tarvitsin junamatkaa varten pienen käsityön. Kriteereinä ohjeelle oli, että siinä on hieman haastetta jotta mkielenkiinto pysyy yllä, se on nopeatekoinen, mieluiten sellainen jota tarvitsee tehdä yksi kappale (tämä sulkee lapas- ja sukkaohjeet pois) ja siihen tarvitaan vain yhdenväristä lankaa. Novitan 7 veljestä -lehdestä löytyi mukava pitsipipon ohje. Pipo oli yllätävän vikkelä tehdä, siinä ei riittänyt enää väkerrettävää loppumatkalle. Onneksi oli lukemistakin mukana!

Kun silmukkamäärä ei täsmää

Sain vihdoin ahkeroitua palmikkosukkiin kantapään. Vasta kiilakavennuksissa huomasin, että kantapää on väärässä kohtaa. Purin kaiken. Nyt en tiedä miten sen saa oikeaan kohtaan oikealla silmukkamäärällä.

Hartiat ovat olleet kamalan jumissa pitkän aikaa. En ole ehtinyt joogata. Nukun huonosti. Töiden lisäksi on paljon oheisaktiviteettia. Pää ei toimi, neuleet on sekaisin, siksi tuo pöydällä oleva sekasotku sopii hyvin kuvastamaan tämän hetkisiä tunnelmia niin sukan kuin muunkin elämän kanssa.

Nyt: hengitystä, luopumista. En yritä väkisin ratkaista kantapääpulmaa nyt. Sillä ei ole kiire. Kiireellisempää on saada veri kiertämään päähän saakka ja levättyä. Sitten kantapääpulmatkin varmasti alkavat ratketa.

Tiedättekö mikä on pom pom?

Se oli meidän kuopuksen nimitys pallolle vähän ennen kuin hän oppi sanomaan pallo. Minä opin tänään, että pom pom on myös japanilainen lankapallo, joka esittää jotakin tai jossa on jokin kuvio. Kun kuvion rakentumista alkaa hahmottaa, voi loihtia vaikka minkälaisia pom pomeja. Minä aloitin simppelistä kukkakuviosta. Ohje löytyy täältä.

Työpaikan joulubrunssille osallistuakseen pitää tuoda itse tehty tai itse koristeltu joulupallo kuuseen. Minä vien tämän. Olisi sitä voinut enemmänkin siistiä, mutta inhoan kaikenlaista pikkutarkkaa säätämistä, ellei kyse ole teksteistä.